AIKA MONTA ASKELTA TAAKSEPÄIN...

No nih, vähän on kulunut taas aikaa päivityksestä, mutta tuossa pari viikkoa sitten tapahtui melko ikävä juttu ja oon ollut ihan maassa sen jälkeen... Nimittäin mursin jalkani!

Ja tissien kannaltahan se tarkoittaa erittäin huonoa asiaa.  Nimittäin, olin sitten kipsattavana arvauskeskuksessa ja mulle annettiin kepit.  Huom, silloin oli vaan kaks viikkoa leikkauksesta kulunut.  Kokeilin keppejä ja eka askel meni hyvin... toisen kohdalla yäh ja kolmannen kohdalla jo tuntui että nyt lähti repeemään jotain rinnassa.  Arvelen, että kiinnittymään alkaneet implantit repes liitoksistaan!!! Vittu!!  Yritin niillä kepakoilla sitten kotona oleskella ja liikkua mahdollisimman vähän mutta vessassa oli pakko käydä jne.  Itkua väänsin ja yritin sitten jotenkin itseäni vetää lattialla silleen ettei rinnat olis ottanut nokkiinsa.... Voin kertoa että oli melko surkeeta!!  Kuitenkin sitten jo parin päivän jälkeen älysin pyytää arvauskeskuksesta pyörätuolia lainaksi.  Huh, se helpotti suuresti!  Potkuttelen vielä tälläkin hetkellä sen kanssa menemään ja vähän saa jo varata kipeelle jalallekin, joten kaikki ok.

Mutta 1. kontrolli meni menojaan, kun Helsinkiin en sitten koskaan päässyt.  Lääkärin kanssa kuitenkin puhelimitse juttelin.  Hän sanoi että kaikki on todennäkösesti ok, koska rasitus rintalihakseen ei kestänyt kauaa.  Vertasi kuitenkin tietty kepeillä kävelyä ihan jäätävän rankkaan rintalihastreeniin salilla ja kielsi sen ehdottomasti toistaiseksi.  Siinähän on n. 60 kiloa rintaprässiä kun varaa koko painolla kainalosauvoille... heh.  Se tuntu muuten ihan sairaan ikävältä kun tuntu että implantti lähti irtoamaan..!!! Lääkäri rauhoitteli kuitenkin ja sanoi että pahimmassa tapauksessa voidaan korjata leikkauksella, eli mitään peruuttamatonta ei tietty tapahtunut, vituttaa vaan!

Mutta muuten rinnat ovat upeat ja laskeutuneet ihanasti..  Ovat jo pehmeät ja liikkuvat nätisti ja tuntuvat ihan luomutisseiltä jo melkein.  Haaveilen vaan uusista rintaliiveistä... Olen edelleen pitänyt tukiliivejä 24/7 vaikka enää ei tarviskaan.  No oikei myönnetään, mulla ei edes ole muita liivejä nyt kun en oo päässyt kaupoille ja toisaalta mä jumitan täällä kotona tällä hetkellä yksin, joten mitä väliä... Mutta olis kiva ihailla uusia tissejä näteissä liiveissä, nostais mielialaakin!.

No siinähän he ovat nyt, vähän huonosti kuvattuna kun yritin itse ottaa jotain säälittävää kuvaa.  Toinen rinta on selkeästi isompi kuin toinen, mitä ei muuten näy muuten kuin kuvassa.  Lääkäri sai kuitenkin korjattua sen, että nännit ovat samalla tasolla, mikä on hienoa.  Jossain postauksessa varmaan mainitsinkin, että lekuri sanoi korjanneensa 40 prosenttia epätasaisuudesta.

Muita ongelmia ei ole ollut muuta kuin tunnon kanssa.  Oikea nänni on koko ajan ollut aivan tunnoton, eikä tunto ole palanut vieläkään.  Noin viikko sitten alkoi aika jäätävä kosketusarkuus, tuntuu ettei edes liivejä haluais laittaa päälle kun tuntuu niin vinkeeltä.  Toisaalta lääkäri sanoi että tunnottomuus voi kestää jopa 3-12 kuukautta, joten en ole huolissani. 

PARANEMINEN EDISTYY, YKS ASKEL ETEENPÄIN JA TAAS YKS TAAKSEPÄIN

Noni, nyt on sitten tasan kaksi viikkoa leikkauksesta ja rinnat näyttävät upeilta.  Turvotus ja "kiilto" on vähentynyt jo huomattavasti ja alan tottumaan siihen, että rintakehällä on jotain "ylimääräistä" aikaisempaan verrattuna.
Kipulääkkeiden käytön lopetin kolmannen päivän jälkeen, ei ollut enää tarvetta.  Ja toi kipuasia on muutenkin aika mielenkiintoinen.  Odotin jotain aivan muuta mitä se sitten olikaan.  Nimittäin kipu tuntui lähinnä.. hmm.. no ehkä siltä kuin olis tehnyt salilla rintalihaksia kuus tuntia putkeen ja olis tullut joku revähdys siihen päälle.  Eli sinänsä ei voida edes puhua varsinaisesti leikkauskivusta tai haavakivusta.  Jännä juttu, mutta kivun pelko etukäteen on ainakin mun kokemuksen mukaan turhaa!  Sitten oli kaikkia ihme tuntemuksia, kuten se tissien rutina jota oli pari ekaa päivää.  Ja pieniä vihlasuja tietyissä asennoissa ja semmoista tunnetta, kun joku jo kiinnittynyt lihas liikkuis ja lähtis irtoamaan jne.  Mutta lähinnä sellaista epämukavuutta, ei niinkään kipua.  Tosi varovasti olen kyllä ollut, joten sekin on varmaan vaikuttanut asiaan.
Mutta se tuli täytenä shokkina, miten nopeasti oli ihan täydessä toimintakunnossa.  Nimittäin menin ystäväni luokse yöksi leikkauksen jälkeen.  Seuraavana päivänä ajoin itse Helsingistä Turkuun klo 9.00 aamulla!  Sitten vähän siinä imuroinkin kotona.  Ylhäällä ja pystyssä olo tuntui paljon helpommalta kuin makuulla.  Toi onkin varmaan monelle se vaikea paikka, että muistaa vaan pysyä kuitenkin suht rauhallisena.  Kipuja kun ei ole, niin helposti sitä alkaa touhuamaan vähän liikaa kuten toi imurointi jota pitäis kuitenkin välttää ettei kerry lymfoja.
Selällään nukkuminen on ollut aika tuskallista.  Nyt saan jo tuntemuksien mukaan nukkua kylkiasennossa, mutta oon huomannut että tissit eivät siitä oikein vielä tykkää.  Jatkan siis selällään ja puolikyljellään vielä toistaiseksi.  Yöllä jouduin vaihtamaan tukiliivit toisiin kun painoivat niin pirusti leikkaushaavakohtaan.   Suosittelen todella lämpimästi sellaisia liivejä, joissa on pehmoinen ja erittäin joustava se alaosa.  Mulla on parit tällä hetkellä joissa se osa on liian tukeva ja se tuntuu tosi epämukavalta ja aiheuttaa kipua.
Pahoittelen nyt kuvien puuttumista mutta kun niiden lataaminen puhelimesta tähän koneelle on työn ja tuskan takana ja puhelimen kuvan laatu on todella surkea.  Mutta näyttävät tällä hetkellä aika paljon samoilta mitä ensimmäisessä kuvassa, ainoastaan se pinkeys on hävinnyt.  Lupaan ja vannon, että laitan lisää kuvia myöhemmin!