Noni, nyt on sitten tasan kaksi viikkoa leikkauksesta ja rinnat näyttävät upeilta. Turvotus ja "kiilto" on vähentynyt jo huomattavasti ja alan tottumaan siihen, että rintakehällä on jotain "ylimääräistä" aikaisempaan verrattuna.
Kipulääkkeiden käytön lopetin kolmannen päivän jälkeen, ei ollut enää tarvetta. Ja toi kipuasia on muutenkin aika mielenkiintoinen. Odotin jotain aivan muuta mitä se sitten olikaan. Nimittäin kipu tuntui lähinnä.. hmm.. no ehkä siltä kuin olis tehnyt salilla rintalihaksia kuus tuntia putkeen ja olis tullut joku revähdys siihen päälle. Eli sinänsä ei voida edes puhua varsinaisesti leikkauskivusta tai haavakivusta. Jännä juttu, mutta kivun pelko etukäteen on ainakin mun kokemuksen mukaan turhaa! Sitten oli kaikkia ihme tuntemuksia, kuten se tissien rutina jota oli pari ekaa päivää. Ja pieniä vihlasuja tietyissä asennoissa ja semmoista tunnetta, kun joku jo kiinnittynyt lihas liikkuis ja lähtis irtoamaan jne. Mutta lähinnä sellaista epämukavuutta, ei niinkään kipua. Tosi varovasti olen kyllä ollut, joten sekin on varmaan vaikuttanut asiaan.
Mutta se tuli täytenä shokkina, miten nopeasti oli ihan täydessä toimintakunnossa. Nimittäin menin ystäväni luokse yöksi leikkauksen jälkeen. Seuraavana päivänä ajoin itse Helsingistä Turkuun klo 9.00 aamulla! Sitten vähän siinä imuroinkin kotona. Ylhäällä ja pystyssä olo tuntui paljon helpommalta kuin makuulla. Toi onkin varmaan monelle se vaikea paikka, että muistaa vaan pysyä kuitenkin suht rauhallisena. Kipuja kun ei ole, niin helposti sitä alkaa touhuamaan vähän liikaa kuten toi imurointi jota pitäis kuitenkin välttää ettei kerry lymfoja.
Selällään nukkuminen on ollut aika tuskallista. Nyt saan jo tuntemuksien mukaan nukkua kylkiasennossa, mutta oon huomannut että tissit eivät siitä oikein vielä tykkää. Jatkan siis selällään ja puolikyljellään vielä toistaiseksi. Yöllä jouduin vaihtamaan tukiliivit toisiin kun painoivat niin pirusti leikkaushaavakohtaan. Suosittelen todella lämpimästi sellaisia liivejä, joissa on pehmoinen ja erittäin joustava se alaosa. Mulla on parit tällä hetkellä joissa se osa on liian tukeva ja se tuntuu tosi epämukavalta ja aiheuttaa kipua.
Pahoittelen nyt kuvien puuttumista mutta kun niiden lataaminen puhelimesta tähän koneelle on työn ja tuskan takana ja puhelimen kuvan laatu on todella surkea. Mutta näyttävät tällä hetkellä aika paljon samoilta mitä ensimmäisessä kuvassa, ainoastaan se pinkeys on hävinnyt. Lupaan ja vannon, että laitan lisää kuvia myöhemmin!
Hei, kuinka olet toipunut? Olen seurannut blogiasi viime aikoina, koska itsekin harkitsen erittäin pienirintaisena silikoneja. Vieläkö voit suositella niiden hankkimista? Itseäni arveluttaa niiden turvallisuus/ leikkausriskit ja lähipiirin reaktiot.
VastaaPoistaHei ja kiitos kommentistasi!! Olen toipunut hyvin. Rinnat ovat laskeutuneet kauniisti ja ovat pehmeät ja luonnollisen tuntuiset. Leikkaushaavat ovat tosi siistit eikä mitään ihmeellisyyttä ole ollut. Tunto ei ole palautunut vielä oikeaan nänniin, mutta en ole vielä huolissani, kun voi kestää muutaman kuukaudenkin, että tunto tulee takaisin. Tiäks mä voin todellakin suositella toimenpidettä, tietty vaan omasta kokemuksestani. Mulla kaikki meni niin hyvin kuin vaan voi, lääkärit ja hoitajat oli aivan ihania ja kaikki meni jotenkin vähän "liiankin helposti". Tissit on niin kauniit että itkettää, ja täydelliset juuri mun vartalolle, eli lääkäri todellakin osasi asiansa. Mäkin mietin tota lähipiirin reaktiota mutta en enää yhtään... se on mun päätös ja ainoastaan minun!! Sitäpaitsi usein se on vaan kateellisten panettelua...!!!!: ) Toki olen sitä mieltä, että leikkausta tulee miettiä tosi tarkkaan, koska kaikenlaista voi sattua. Lähinnä nykyäänhän se vaan tarkoittaa sitä, että voi tulla aika paljon lisäkustannuksia, jos tulee kapseloitumista tms.. Siis tarkoitan sitä, että ne riskit ehkä liittyy lähinnä just noihin jälkijuttuihin, jos on perusterve ja silleen. Ja jossain vaiheessa ne implantit täytyy kuitenkin vaihtaa/ottaa pois koska eivät ole ikuiset. Eli siihenkin täytyy varautua jne. Mutta mä oon tällainen, että elän tänään ja rahat johonkin 15 vuoden jälkeiseen operaatioon löytyy kyllä sitten jostain... Mutta silti suosittelen miettimään tarkkaan ja myöskin siitä näkökulmasta, että sitten ei ole enää "luomu". Toisaalta mä en vieläkään voi uskoa kun katson peiliin että noi on oikeesti mun tissit!! Ovat upeat ja täydelliset, en kadu ainakaan tällä hetkellä sekuntiakaan.
VastaaPoista