LEIKKAUSPÄIVÄ

No niin, nyt alan taas kokea olevani oma itseni, joten kirjoittelen leikkauspäivästä, joka oli siis 4.1.
Menin Helsinkiin hotelliin yöksi jo 3.1 ja yö oli melkoisen vaikea... en saanut juurikaan nukuttua.  Klinikalle piti saapua klo 8.15 ja olin ystäväni kanssa siellä jo ennen kasia.  Käytiin siinä lähikaupassa ennen ostamassa namia ja mandariinia ja sen sellaista toiveikkaana, että jospa sitä sitten kuitenkin olis nälkä leikkauksen jälkeen!
Kasilta sitten kolkuttelin sinne ovelle ja oven avasi heti ystävällinen hoitaja, joka ohjasi mut sisälle.  Kengät jätettiin eteiseen ja mut ohjattiin "omaan sänkyyn" missä vaihdoin vaatteet sairaalan kaapuun jne.  Hoitaja kysyi että jännittääkö johon vastasi että ei niinkään nyt, mutta saatan mennä leikkauspöydällä paniikkiin... No parin sekunnin päästä edessäni oli lääkkeitä, mm. panadolia ja diapamia.  Hoitaja sanoi, että jos diapam ei ole riittävä annos, saat lisää.  Lääkäri tulisi hetken kuluttua tekemään suunnitelmaa... No minähän loikoilin siinä sängyllä ja ei aikaakaan kun diapam alkoi vaikutella..!  Ei ollut huolen häivääkään siinä vaiheessa!

Hetken kuluttua lääkäri tuli ja pyysi minua siirtymään vastaanottohuoneeseen. Sitten piirreltiin tussilla viivoja ihoon ja hän kyseli viimehetken toiveita leikkauksen suhteen ja otti mittoja.  Siinä mittailun jälkeen lääkäri totesi, että tarkemman mittailun perustella hän ei missään tapauksessa laittaisi 360 cc implanttia, joten 320 sovittiin kooksi.  Sen jälkeen sain mennä takaisin petiin ja lääkäri totesi, että aloitetaan kun anestesialääkäri saapuu paikalle... huih.!  Siinä vaiheessa jännitti!  Ja siinä ei todellakaan kauan mennyt kun ystävällinen hoitaja tuli sanomaan, että noniin sitten oltaisiin valmiina, ole hyvä ja tule tänne päin...!

Hyppäsin siihen sängylle ja anestesialääkäri esitteli itsensä.  Se on muuten kumma juttu, että siinä kaikessa tohinassa huomasin todellakin, että anestesialääkäri oli aivan JÄÄTÄVÄN hothothot!!!!! No se siitä, kävin pedille makaamaan paniikissa ja anestesialääkäri haastatteli minua. Sitten piti laittaa kanyyli... oih, se tuntui ihan tosi ikävältä, erityisesti koska lääkäri ei saanut sitä menemään suunnitelmien mukaan.  Kahteen paikkaan yritti kämmenselkään, jonka jälkeen laitettiin kyynärtaipeeseen.  Lääkärille sanoinkin, että aika fakiiri olet jos sen saat paikalleen, on sen verran pienet suonet... Oltiin siinä sovittu, että antavat norsun annoksen tainnutusainetta kun kanyyli on sisällä, ettei paniikki iske.

Ja näinhän todellakin kävi... Muistan viimeisenä asiana ennen leikkauksesta heräämistäni todenneeni, että vittu teillä on niin vitun hyvät lääkkeet...!!!! : )

Sitten heräsinkin jo omasta sängystäni kun anestesialääkäri (joka oli edelleeen hot) haastatteli minua.  Kysyin, saanko soittaa puhelun.  Lääkäri sanoi että anna mennä, ei täällä mitään puhelinkieltoa ole..mutta et välttämättä muista siitä mitään..  Sitten selitin jotain yhdestä puhelusta jonka saan soittaa... kuvittelin varmaan olevani jossain amerikkalaisessa vankilassa!!! Mutta muistan kyllä puhelun, oli merkittävä puhelu : ).  Sen jälkeen leikkaava kirurgi tuli juttelemaan kanssani ja kehotti minua nukkumaan tunnin verran.  Siinä vaiheessa oli jo tosi hyvä olo, ei mitään pahoinvointia tai muutenkaan omistuista tokkuraisuutta.

Nukuskelin siinä ja heräsin tunnin päästä.  Sen jälkeen hoitaja tuli auttamaan minulle tukiliivit päälle ja olin tosi pirteä ja hyvävointinen.  Sain luvan syödä "eväitäni" joita olin tuonut, tosin sanottiin että ota rauhallisesti ettei tule paha olo.  En kuitenkaan voinut itselleni mitään, ahmin karkkia ja pähkinöitä kuin viimeistä päivää, pahoinvoinnista ei ollut tietoakaan!  Ihan hirveä makeanhimo oli, mistä lienee johtuneen.

Leikkaavan lääkärin kanssa juteltiin siinä, olin jo valmis lähtemään kotiin klo 11.00!! Hänen käskystään saattaja sai kuitenkin tulla vasta klo 15.  Siinä sitten ihmettelin elämää ja varmasti lääkkeillä oli osuutta asiaan, mutta mulla oli oikeasti tosi rattoisaa siellä!  Katsoin telkusta eläinohjelmia ja söin karkkia! Hoitajat olivat koko ajan siinä ja kyselivät tarvitsenko jotain.  Välillä torkuin ja peti oli mukava.

Saattajani Laura (I will love you forevere) tuli hakemaan minua kolmelta ja sitä ennen hoitaja antoi minulle vielä suun kautta kipulääkkeitä.  Lääkäri oli sitä ennen antanut minulle reseptit kipulääkkeisiin (burana ja panacod) sekä antibiootteihin.  Siinä sitten otettiin kanyyli pois kädestä ja Laura ja hoitaja auttoivat minua pukeutumaan.  En kyllä tuntenut kipua, eli itsekin olisin pukeutumisesta selviytynyt, mutta kivalta se huolenpito tuntui kuitenkin! Sitten vaan ulkovaatteet päälle ja heipat... huh, tuntui jotenkin vähän liiankin helpolta koko juttu!!!!

Niin ja leikkaava lääkäri kertoi minulle laittaneensa minulle kuitenkin 280 cc implantit, jotka näyttivät parhaalta minulle.  Herätessäni nukutuksesta ajattelin heti, että what, eikö mulle ole tehty mitään... täältä omasta näkökulmasta näyttivät, ja näyttävät edelleen hyvin pieniltä.  Mutta kun katsoo ilman tukiliivejä peilistä... wawawawoomb!  Riittävän isolta näyttävät, mutta todella luonnoliselta ja mielettömän kauniilta!